RSS icon Home icon
  • JÄLKIKIRJOITUS

    Julkaistu 23.1.2017 Esko Ei kommentteja

    Tämä on jälkikirjoitus Oulun Puhelin Oy:n tuhosta. Oulun Puhelimen tuho on tarina johtajuuden ja omistajaohjauksen puutteesta ja neuvottomuudesta hyödyntää satojen miljoonien eurojen omaisuutta, josta suurin osa on riihikuivina seteleinä pankkiholvissa ilman tuottoa. Mielestäni vastuu yhtiön massiivisen omaisuuden hävittämisestä on Oulun kaupunginhallituksella. Ilmeisesti haluttomuus tehdä voimakasta omistajaohjausta ja puuttua yhtiön strategiaan antoivat yhtiön hallitukselle vapaat kädet epäonnistuneisiin toimiin.

    Oulun Puhelin Oy on perustettu yli satavuotta sitten kaupunkilaisten puhelinverkkojen rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi. Perustajana on ollut Oulun kaupunki ja puhelinliittymän ostajasta on tullut samalla yhtiön osakas. Yhtiöllä on noin 28.000 yhden puhelinliittymän osakemäärän omistajaa. Lisäksi 4.000 osakkeenomistajaa on edelleen tiellä tietymättömillä. Oulun kaupunki omistaa yhtiön osakkeista noin puolet ja käyttää käytännössä kolmeneljäsosaa äänivallasta. Tämän vuoksi kaupungin vastuu yhtiöstä on poikkeuksellisen suuri. Yhtiön hallituksen jäsenten kytkentä pääomistajaan on ollut kuitenkin varsin ohut.

    Tämä on tarina hukatusta mahdollisuudesta luoda uusia työpaikkoja ja vauhdittaa uusien yritysten syntyä ja olemassa olevien yritysten kasvua. Toisaalta tämä on opettavainen tarina miten sitkeä, pitkäaikainen ja päämäärätietoinen pienenkin omistajan omistajaohjaus tuo onnistuessaan mukavan lopputuloksen.

    Oulun Puhelimen rahakirstun ympärillä on istunut ainakin kolmenlaisia omistajia: Oulun kaupunki, yhden puhelinliittymän osakeomistajat sekä kolmas, aktiivisin omistajaryhmä, sijoittajat, jotka ovat haalineet omistukseensa Oulun Puhelin Oy:n osakkeita siitä alkaen, kun osakeomistus irrotettiin puhelinliittymästä.

    Aluksi Oulun kaupunki suhtautui hyvin aktiivisesti Oulun Puhelimeen ja piti sitä Oulun Energian rinnalla kaupungin kultamunana.
    Se osallistui Oulun puhelimen omaisuuden hoitoon päättämällä mennä mukaan valtakunnalliseen teleoperaattorin perustamiseen ja myymällä liiketoiminnan sille. Oulu kaupungin aktiivisuus näkyi voimallisesti DNA:n kehittämisessä, jopa niin että DNA:n hallituksen puheenjohtajana toimi Oulun Puhelin toimitusjohtaja. DNA:n arvo nousi ja sitä kautta myös Oulun puhelin Oy:n arvo nousi.
    Kaikkien osakkeenomistajien tavoite, kaikissa yhtiöissä, on osakkeen arvon maksimointi. Tähän asti kaikkien Oulun Puhelin Oy:n, joka on muuten vaihtanut jostain syystä nimeään kolme kertaa lyhyen ajan sisällä, osakkeenomistajaryhmien tavoite oli sama, mutta mitä sitten yhtiön omaisuudella tehdään, olikin jo eri asia.

    Oulun kaupungin alkuperäinen tarkoitus oli, silloin kun yhtiön liiketoimintaa lähdettiin realisoimaan, että Oulun Puhelimesta saatava varallisuus ja tuotto laitetaan Oulun elinkeinojen kehittämiseen ja työpaikkojen lisäämiseen. DNA:n omistus olisi vain välivaihe liiketoiminnan realisoimisessa elinkeinojen kehittämiseksi. Yrityksillä Oulussa on jatkuva pula riskirahoittajista.
    Yksinkertaisimmillaan Oulun Puhelin voisi olla riskisijoitus yhtiö, joka sijoittaisi pohjoisen yrityksiin pääomaehtoista rahaa kohtuullisilla tuotto-odotuksilla. Kun yhtiö tuottaa voittoa sijoituksistaan niin se voi maksaa vuosittain kilpailukykyistä osinkoa omistajilleen. Näin toteutuisi myös kaikkien osakkeenomistajien tasapuolinen kohtelu.

    Kaikki näytti etenevän kaupungin strategian mukaan ja kultamunasta saataisiin paljon pieniä kultamunia yrityksinä ja omistajille tuottoa vuosikymmeniä sitten ostetuille puhelinliittymille. Mutta sitten alkoi Oulun Puhelimen ympärillä tapahtua asioita, jotka ihmetyttivät ja näytti siltä eivät ne olleet Oulun kaupungin alkuperäisiä tavoitteiden mukaisia. Näytti siltä, että kaupunki oli luopunut omistajaohjauksesta ja yhtiön toimintaa ohjasi joku näkymätön käsi omine tavoitteineen. Kaupungin ote kultamunastaan oli herpaantunut. Luotettiin, muodissa olevaan, ns. ulkopuoliseen hallitukseen.

    Yhtiön nimeä ja yhtiön hallituksen jäseniä vaihdettiin useaan kertaan. DNA:n osakkeet myytiin yhtiön hallituksen päätöksellä, näin ainakin Oulun kaupungin rahoituspäällikkö lehdessä totesi. Yhtiö teki itselleen täysin epärealistisen strategia, jota ei alkuunkaan pystytty toteuttaa. Yhtiö perusti toimiston Helsinkiin ja palkkasi kallispalkkaista väkeä, joka tuskin oli aikaisemmin Oulussa edes käynyt. Yhtiön historia, arvot ja pääomistajan tavoitteet eivät paljon toiminnassa painaneet. Yksi ainoa sijoitus tehtiin pörssiin menevään yhtiöön. Sen hallituksen puheenjohtajaksi siirtyi, Partnera Oy;ksi nimensä muuttaneen, Oulun Puhelimen hallituksen puheenjohtaja kesken kaiken.

    Voi vain arvailla paljonko yhtiön menetti rahaa näillä sekoiluillaan. Tilinpäätöksessä näytettiin 1,7 miljoonan euron tapioa. Joulun alla 2016 tuli sitten pää vetävän käteen, mutta millä lailla. Ei tehty uutta strategiaa kaupungin alkuperäisen suunnitelman mukaan, vaan päädyttiin jakamaan yhtiön varat osakkaille ja asettaa yhtiö käytännössä lepotilaan. Ehkä näin saavutettiin se päämäärä, jota jotkut osakkeenomistajat ajoitat koko ajan.

    Yhtiö piti ylimääräisen yhtiökokouksen ja jakoi jälleen yli 50 miljoonaa euroa osakkeilleen irtorahaa, josta puolet meni kaupungin pohjattomaan kassaan ilman korvamerkintää. Puhelinliittymäosakkaat saavat muutaman satasen rahaa ja sijoittajat jotka ovat haalineet osakkeita muutamia vuosia itselleen mukavan tuoton sijoituksilleen. Jo edellisenä vuonna yhtiö jakoi kassasta pois 60 miljoonaa euroa ylimääräistä. Ilmeisesti kaikki ovat tyytyväisiä.

    Yhtiön kassaan jää vielä muutama kymmenen miljoonaa euroa sekä kaupungille itselleen vuokrattuja tiloja. Niillä pitää vielä muutaman vuoden valoja Helsingin ja Oulun konttoreissa ja makselee juoksevia kuluja henkilöstölle ja hallitukselle kunnes viimeinen sammuttaa valot.

    Tässä oli yli satavuotiaan Oulun Puhelin Oy:n loppuvaiheiden tarina julkisista lähteistä kerättynä.Lukemalla Kalevan ja Forum 24 lehtiarkistoa saa vielä yksityiskohtaisemman tiedon asioiden kulusta. Paljon on tietenkin materiaalia pöytäkirjoissa ja muistioissa, jotka eivät ole julkista, mutta niissä olisikin tutkivalle journalistille mielenkiintoista tutkittavaa syiden selvittämisessä, miksi tästä näin kävi.

  • Onko Partnera Oululle vain sijoituskohde?

    Julkaistu 18.11.2016 Esko Ei kommentteja

    Viime Helmikuussa kirjoitin Partnera Oy (ent. Oulun Puhelin Oy ja ent. Oulu ICT Oy:n) toiminnan potentiaalisesta merkityksestä Oulun seudun elinkeinoelämälle ja ihmisille. Kyselin Oulun kaupungin omistajaohjauksen perään ja Partneran yli 200 miljoonan euron pääoman sijoittamisesta pohjoisen yritysten menestykseen ja alueen työllisyyteen. Tuolloin sain vastauksen, että yhtiön tehtävä on maksimoida omistajien omaisuuden tuotto ja arvonnousu, eikä yhtiöllä ole elinkeinopoliittista eikä alueellista roolia.

    Näin puolivuotta ennen kunnallisvaaleja olisi äänestäjien hyvä tietää onko myös tulevat valtuutetut sitä mieltä, että Oulun kaupungin 47 prosentin omistus Partneri Oy:ssä on vain sijoitus ilman elinkeino- tai työllisyyspoliittisia vaatimuksia. Oulun kaupunki käyttää käytännössä enemmistövaltaa yhtiössä ja näin ollen pystyy määrittelemään Partneran strategian. Partneria on jakanut, DNAn osakkeiden myynnin jälkeen, osakkaille merkittävät osingot ja pääomapalautukset. Osakkeiden hankintahinnat on ylitetty moneen kertaan ja kaikkia osakkaita on kohdeltu tasapuolisesti.

    Nykyinen valtuusto on hyväksynyt Partneralle ”uittoyhtiö strategian”, jossa yhtiö voi toimia parhaaksi katsomallaan tavalla, kunhan omistus kasvaa ja kaupungin pohjattomaan kassaan tulee muutama miljoona joka vuosi. Tämä on tietoinen valinta, joka on tehty demokraattisin menetelmin ja pulinat pois – ainakin vielä puolivuotta. Kaupungin rahoituspäällikkö toteaakin ykskantaan lehtihaastattelussa DNA;n osakkeiden myynnistä että Oulun ICT:n hallitus päätti myynnistä ei Oulun kaupunki. Lue lisää »

  • OULU PYSTYY PALJON PAREMPAAN

    Julkaistu 1.11.2016 Esko Ei kommentteja

    Marraskuun ensimmäisen päivän Kalevan pääkirjoituksessa ihmeteltiin aiheellisesti miksi avoinna olevasta Oulun kaupunginjohtajan pestistä kiinnostui vain kymmenkuntaa hakijaa.

    Samassa lehdessä uutisoitiin kaupunginvaltuuston kokouksen kaaoksesta, jossa keskustapuolueen valtuustoryhmän puheenjohtaja veti yllättäen hihastaan täysin valmistelemattoman esityksen tuloverojen korottamisesta. Esitystä kannatti spontaanisti perussuomalaisten populistiryhmä. Samanlainen spontaani näytelmä koettiin valtuustossa kesällä lähes samojen valtuutettujen aiheuttamana. Kaupunginhallituksen ja kaupunginjohtajan perusteellisesti valmistellut esitykset olivat arvotonta tavaraa.

    Samassa lehdessä oli myös Oulun Yliopiston rehtorin Jouko Niinimäen erinomainen kirjoitus, jossa ydinsanoma on, että kaiken päätöksenteon tulee perustua hyvään tilanneanalyysiin ja tutkittuun tietoon. Niinimäki toteaakin, että joskus tuntuu oikea tieto jäävän tunteiden ja eturyhmien lyhytnäköisten tavoitteiden jalkoihin.

    Lienee sattuma, että näin selkeä looginen yhteys syiden ja seurausten osalta osuus samaan lehteen. Looginen yhteys vielä jatkuu, kun katsoo hakijoiden taustoja.

    Vakavammin kaupunginjohtajan paikasta kisaavat ovat kaikki työskennelleet Oulun johtavissa viroissa jo ennen tätä valtuustokautta. He tietävät, että Oulussa pystytään parempaan, paljon parempaan, yhteistyöhön luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden kesken. He tietävät kokemuksesta myös sen, että saumaton yhteistyö ja luottamus johtavien luottamushenkilöiden kesken toimii, jos ryhmien johtoihmiset edustavat ja nauttivat koko ryhmänsä luottamusta. Voi perustellusti olettaa, että jokunen merkittävä hakua harkinnut henkilö on jättänyt hakematta, kun on katsellut kaupunginjohtajan työympäristöä vain tämän valtuustokauden ajalta. Lue lisää »

  • Kunnat voivat vaikuttaa asumiskustannusten syihin.

    Julkaistu 10.10.2016 Esko Ei kommentteja

    Asumisen ja elämisen kustannuksista tehdään aika-ajoin paikkakuntien välisiä vertailuja. Yleisesti pidetään hyvänä että asumisen kustannuserot olisivat pienet, ainakin suhteessa tuloihin. Tutkimustuloksia käytetäänkin myös päätöksenteon perustaksi, pääasiassa kuitenkin vain seurausten hoitoon.

    Asumiskustannuksiin vaikuttavat sekä itseaiheudetut että yhteiskunnan aiheuttamat kustannusvaikutukset. Itseaiheutetut, siis omiin valintoihin perustuvat, kustannukset ovat merkittävin tekijä, niin kuin muissakin oman elämämme kustannuksissa. Hyvä näin, jos se ei aiheuteta ulkopuolisille tai yhteiskunnalle tarpeettomia kustannuksia, ei siis toimi kavereiden piikkiin. Lue lisää »

  • Miksi perustuslailliset vapaudet eivät toteudu?

    Julkaistu 5.6.2016 Esko Ei kommentteja

    Yleinen käsitys on, että suomalaiset ovat lainkuuliaisia ja noudattavat määräyksiä ja ohjeistuksia varsin tunnollisesti. Toisaalta Suomessa on yksittäisen ihmisen mielipiteitä ja tekemisiä turvaamassa aikamoinen joukko lakeja ja säädöksiä, esimerkkeinä sananvapaus, uskonnonvapaus ja järjestäytymisvapaus.

    Erityisesti ihmisten yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoisuuteen liittyviä lakeja lainvalvojat ja heidän apulaiset valvovat herkeämättä. Aika usein ns. yleinen mielipide ja lainvalvojan tulkinta eivät osu yksiin. Silmään pistävän aktiivisia apulaislainvalvojat ovat olleet uskontoon liittyvissä asioissa, jokavuotiset jupakat on saatu aikaan koulujen ja päiväkotien kevät- ja joulujuhlien lauluista.

    Jos uskonnonvapaus on koetuttu vapaudeksi uskonnosta, niin järjestäytymisvapaus on koettu velvollisuudeksi järjestäytyä. Näinhän ei lain mukaan ole, vaan ihmisillä on oikeus harjoittaa uskontoaan ja olla liittymättä jäseneksi mihinkään leiriin kenenkään sitä estämättä tai painostamatta. Harhaanjohtavat käsitykset ovat tulleet rivienvälien tulkinnan ja itsesuojeluvaiston tuloksena. On parempi pitää uskonto omana tietonaan ja järjestäytyä liittoon, niin ei erotu joukosta.

    Eduskunta on ulkoistanut omaa valtaansa merkittävästi työmarkkinajärjestöjen päätettäväksi työelämän asioiden lisäksi esim. eläke- ja sosiaaliturva-asiat. Hallitus on tosiasiassa vain kolmikantaneuvottelujen takuumies, kun Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) ja palkansaajajärjestöt sopivat keskenään päätettävät asiat. Hallitus yleensä ostaa sopimuksen veronalennuksilla ja runnoo sopimuksen muuttumattomana eduskunnasta läpi.

    Kolmikannan perusheikkous on siinä, että sille on annettu valta sopia asioista myös työmarkkinajärjestöihin kuulumattomia ihmisiä ja yrityksiä sitovasti, vieläpä näitä kuulematta. Tämä toteutuu eduskunnan säätämän ns. yleissitovuuden perusteella. Suomen tärkeimmät työnantajat, PK yrittäjät, on jätetty kolmikannan ulkopuolelle ilma mahdollisuutta vaikuttaa omiin asioihinsa. Sama koskee eläkkeensaajia ja työttömiä heidän asioista päätettäessä. Lue lisää »