RSS icon Home icon
  • Miksi perustuslailliset vapaudet eivät toteudu?

    Julkaistu 5.6.2016 Esko Ei kommentteja

    Yleinen käsitys on, että suomalaiset ovat lainkuuliaisia ja noudattavat määräyksiä ja ohjeistuksia varsin tunnollisesti. Toisaalta Suomessa on yksittäisen ihmisen mielipiteitä ja tekemisiä turvaamassa aikamoinen joukko lakeja ja säädöksiä, esimerkkeinä sananvapaus, uskonnonvapaus ja järjestäytymisvapaus.

    Erityisesti ihmisten yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoisuuteen liittyviä lakeja lainvalvojat ja heidän apulaiset valvovat herkeämättä. Aika usein ns. yleinen mielipide ja lainvalvojan tulkinta eivät osu yksiin. Silmään pistävän aktiivisia apulaislainvalvojat ovat olleet uskontoon liittyvissä asioissa, jokavuotiset jupakat on saatu aikaan koulujen ja päiväkotien kevät- ja joulujuhlien lauluista.

    Jos uskonnonvapaus on koetuttu vapaudeksi uskonnosta, niin järjestäytymisvapaus on koettu velvollisuudeksi järjestäytyä. Näinhän ei lain mukaan ole, vaan ihmisillä on oikeus harjoittaa uskontoaan ja olla liittymättä jäseneksi mihinkään leiriin kenenkään sitä estämättä tai painostamatta. Harhaanjohtavat käsitykset ovat tulleet rivienvälien tulkinnan ja itsesuojeluvaiston tuloksena. On parempi pitää uskonto omana tietonaan ja järjestäytyä liittoon, niin ei erotu joukosta.

    Eduskunta on ulkoistanut omaa valtaansa merkittävästi työmarkkinajärjestöjen päätettäväksi työelämän asioiden lisäksi esim. eläke- ja sosiaaliturva-asiat. Hallitus on tosiasiassa vain kolmikantaneuvottelujen takuumies, kun Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) ja palkansaajajärjestöt sopivat keskenään päätettävät asiat. Hallitus yleensä ostaa sopimuksen veronalennuksilla ja runnoo sopimuksen muuttumattomana eduskunnasta läpi.

    Kolmikannan perusheikkous on siinä, että sille on annettu valta sopia asioista myös työmarkkinajärjestöihin kuulumattomia ihmisiä ja yrityksiä sitovasti, vieläpä näitä kuulematta. Tämä toteutuu eduskunnan säätämän ns. yleissitovuuden perusteella. Suomen tärkeimmät työnantajat, PK yrittäjät, on jätetty kolmikannan ulkopuolelle ilma mahdollisuutta vaikuttaa omiin asioihinsa. Sama koskee eläkkeensaajia ja työttömiä heidän asioista päätettäessä.

    Tässä on suomalaisen järjestäytymisvapauden heikkous, kun järjestäytymään ”pakotetaan” kepein ja porkkanoin. Lainsäädännön pakotteiden lisäksi satojenmiljoonien eurojen verovähennykset jäsenmaksuista ja pitkään ylläpidetty harhaluulo järjestäytymisen ja ay-järjestön työttömyyskassojen kytkennästä eivät myöskään voi olla vaikuttamatta järjestäytymisvapauteen. Mielestäni suurin järjestäytymisvapausrikos on siinä, kun työpaikoilla järjestäytyneille ihmisille on annettu erivapaus sopia asioista laajemmin kuin ei järjestäytymättömille.

    Kaikki edellä kuvatut porkkanat ja kepit täyttävät mielestäni selvästi taloudellisen ja inhimillisen eriarvoisuuden tunnusmerkit järjestäytymisvapauden osalta. Lainvalvojille ja heidän apulaisilleen olisi oikeita töitä, joilla olisi myös todellista yhteiskunnallista merkitystä oikeusvaltiossa.

    Comments are closed.