RSS icon Home icon
  • JÄLKIKIRJOITUS

    Julkaistu 23.1.2017 Esko Ei kommentteja

    Tämä on jälkikirjoitus Oulun Puhelin Oy:n tuhosta. Oulun Puhelimen tuho on tarina johtajuuden ja omistajaohjauksen puutteesta ja neuvottomuudesta hyödyntää satojen miljoonien eurojen omaisuutta, josta suurin osa on riihikuivina seteleinä pankkiholvissa ilman tuottoa. Mielestäni vastuu yhtiön massiivisen omaisuuden hävittämisestä on Oulun kaupunginhallituksella. Ilmeisesti haluttomuus tehdä voimakasta omistajaohjausta ja puuttua yhtiön strategiaan antoivat yhtiön hallitukselle vapaat kädet epäonnistuneisiin toimiin.

    Oulun Puhelin Oy on perustettu yli satavuotta sitten kaupunkilaisten puhelinverkkojen rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi. Perustajana on ollut Oulun kaupunki ja puhelinliittymän ostajasta on tullut samalla yhtiön osakas. Yhtiöllä on noin 28.000 yhden puhelinliittymän osakemäärän omistajaa. Lisäksi 4.000 osakkeenomistajaa on edelleen tiellä tietymättömillä. Oulun kaupunki omistaa yhtiön osakkeista noin puolet ja käyttää käytännössä kolmeneljäsosaa äänivallasta. Tämän vuoksi kaupungin vastuu yhtiöstä on poikkeuksellisen suuri. Yhtiön hallituksen jäsenten kytkentä pääomistajaan on ollut kuitenkin varsin ohut.

    Tämä on tarina hukatusta mahdollisuudesta luoda uusia työpaikkoja ja vauhdittaa uusien yritysten syntyä ja olemassa olevien yritysten kasvua. Toisaalta tämä on opettavainen tarina miten sitkeä, pitkäaikainen ja päämäärätietoinen pienenkin omistajan omistajaohjaus tuo onnistuessaan mukavan lopputuloksen.

    Oulun Puhelimen rahakirstun ympärillä on istunut ainakin kolmenlaisia omistajia: Oulun kaupunki, yhden puhelinliittymän osakeomistajat sekä kolmas, aktiivisin omistajaryhmä, sijoittajat, jotka ovat haalineet omistukseensa Oulun Puhelin Oy:n osakkeita siitä alkaen, kun osakeomistus irrotettiin puhelinliittymästä.

    Aluksi Oulun kaupunki suhtautui hyvin aktiivisesti Oulun Puhelimeen ja piti sitä Oulun Energian rinnalla kaupungin kultamunana.
    Se osallistui Oulun puhelimen omaisuuden hoitoon päättämällä mennä mukaan valtakunnalliseen teleoperaattorin perustamiseen ja myymällä liiketoiminnan sille. Oulu kaupungin aktiivisuus näkyi voimallisesti DNA:n kehittämisessä, jopa niin että DNA:n hallituksen puheenjohtajana toimi Oulun Puhelin toimitusjohtaja. DNA:n arvo nousi ja sitä kautta myös Oulun puhelin Oy:n arvo nousi.
    Kaikkien osakkeenomistajien tavoite, kaikissa yhtiöissä, on osakkeen arvon maksimointi. Tähän asti kaikkien Oulun Puhelin Oy:n, joka on muuten vaihtanut jostain syystä nimeään kolme kertaa lyhyen ajan sisällä, osakkeenomistajaryhmien tavoite oli sama, mutta mitä sitten yhtiön omaisuudella tehdään, olikin jo eri asia.

    Oulun kaupungin alkuperäinen tarkoitus oli, silloin kun yhtiön liiketoimintaa lähdettiin realisoimaan, että Oulun Puhelimesta saatava varallisuus ja tuotto laitetaan Oulun elinkeinojen kehittämiseen ja työpaikkojen lisäämiseen. DNA:n omistus olisi vain välivaihe liiketoiminnan realisoimisessa elinkeinojen kehittämiseksi. Yrityksillä Oulussa on jatkuva pula riskirahoittajista.
    Yksinkertaisimmillaan Oulun Puhelin voisi olla riskisijoitus yhtiö, joka sijoittaisi pohjoisen yrityksiin pääomaehtoista rahaa kohtuullisilla tuotto-odotuksilla. Kun yhtiö tuottaa voittoa sijoituksistaan niin se voi maksaa vuosittain kilpailukykyistä osinkoa omistajilleen. Näin toteutuisi myös kaikkien osakkeenomistajien tasapuolinen kohtelu.

    Kaikki näytti etenevän kaupungin strategian mukaan ja kultamunasta saataisiin paljon pieniä kultamunia yrityksinä ja omistajille tuottoa vuosikymmeniä sitten ostetuille puhelinliittymille. Mutta sitten alkoi Oulun Puhelimen ympärillä tapahtua asioita, jotka ihmetyttivät ja näytti siltä eivät ne olleet Oulun kaupungin alkuperäisiä tavoitteiden mukaisia. Näytti siltä, että kaupunki oli luopunut omistajaohjauksesta ja yhtiön toimintaa ohjasi joku näkymätön käsi omine tavoitteineen. Kaupungin ote kultamunastaan oli herpaantunut. Luotettiin, muodissa olevaan, ns. ulkopuoliseen hallitukseen.

    Yhtiön nimeä ja yhtiön hallituksen jäseniä vaihdettiin useaan kertaan. DNA:n osakkeet myytiin yhtiön hallituksen päätöksellä, näin ainakin Oulun kaupungin rahoituspäällikkö lehdessä totesi. Yhtiö teki itselleen täysin epärealistisen strategia, jota ei alkuunkaan pystytty toteuttaa. Yhtiö perusti toimiston Helsinkiin ja palkkasi kallispalkkaista väkeä, joka tuskin oli aikaisemmin Oulussa edes käynyt. Yhtiön historia, arvot ja pääomistajan tavoitteet eivät paljon toiminnassa painaneet. Yksi ainoa sijoitus tehtiin pörssiin menevään yhtiöön. Sen hallituksen puheenjohtajaksi siirtyi, Partnera Oy;ksi nimensä muuttaneen, Oulun Puhelimen hallituksen puheenjohtaja kesken kaiken.

    Voi vain arvailla paljonko yhtiön menetti rahaa näillä sekoiluillaan. Tilinpäätöksessä näytettiin 1,7 miljoonan euron tapioa. Joulun alla 2016 tuli sitten pää vetävän käteen, mutta millä lailla. Ei tehty uutta strategiaa kaupungin alkuperäisen suunnitelman mukaan, vaan päädyttiin jakamaan yhtiön varat osakkaille ja asettaa yhtiö käytännössä lepotilaan. Ehkä näin saavutettiin se päämäärä, jota jotkut osakkeenomistajat ajoitat koko ajan.

    Yhtiö piti ylimääräisen yhtiökokouksen ja jakoi jälleen yli 50 miljoonaa euroa osakkeilleen irtorahaa, josta puolet meni kaupungin pohjattomaan kassaan ilman korvamerkintää. Puhelinliittymäosakkaat saavat muutaman satasen rahaa ja sijoittajat jotka ovat haalineet osakkeita muutamia vuosia itselleen mukavan tuoton sijoituksilleen. Jo edellisenä vuonna yhtiö jakoi kassasta pois 60 miljoonaa euroa ylimääräistä. Ilmeisesti kaikki ovat tyytyväisiä.

    Yhtiön kassaan jää vielä muutama kymmenen miljoonaa euroa sekä kaupungille itselleen vuokrattuja tiloja. Niillä pitää vielä muutaman vuoden valoja Helsingin ja Oulun konttoreissa ja makselee juoksevia kuluja henkilöstölle ja hallitukselle kunnes viimeinen sammuttaa valot.

    Tässä oli yli satavuotiaan Oulun Puhelin Oy:n loppuvaiheiden tarina julkisista lähteistä kerättynä.Lukemalla Kalevan ja Forum 24 lehtiarkistoa saa vielä yksityiskohtaisemman tiedon asioiden kulusta. Paljon on tietenkin materiaalia pöytäkirjoissa ja muistioissa, jotka eivät ole julkista, mutta niissä olisikin tutkivalle journalistille mielenkiintoista tutkittavaa syiden selvittämisessä, miksi tästä näin kävi.

    Comments are closed.